Tekoälystä puhutaan paljon ja osa sen lupauksista on uutuuteen liitettyä hypeä. Radiologin työssä tekoälyn käyttö on kuitenkin jo arkipäivää. Tyksin dosentti Jussi Hirvonen kertoo, miten hän käyttää tekoälyä ja mitä siltä voi odottaa.
Radiologit hyödyntävät tekoälyä monella tavalla arkityössään. Se johtuu työn luonteesta. Radiologia hyödyntää sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa erilaisia kuvantamismenetelmiä, kuten magneettikuvausta tai säteilyyn perustuvia menetelmiä. Kuvantamisessa syntyy paljon dataa, jota voidaan analysoida tehokkaasti tekoälyalgoritmien avulla.
Hirvonen kertoo, että säteilytutkimuksissa sädeannoksia on pystytty pienentämään, kun algoritmien avulla vähemmästä datasta saadaan parempia kuvia.
Tekoäly auttaa radiologia myös kuvien tulkinnassa. Algoritmin avulla pystytään mittaamaan vaikkapa aivorakenteen tilavuuksia ja tuomaan muistisairauksien todennäköisyyttä aiempaa paremmin esiin.
Kiireisessä päivystystilanteessa tekoälyalgoritmi puolestaan auttaa lääkäriä mittaamalla aivoinfarktipotilaan infarktin koon. Se auttaa lääkäriä hoitomenetelmän valinnassa.
Hirvonen uskoo, että tulevien vuosien aikana radiologin työtä automatisoivat ja avustavat tekoälyalgoritmit yleistyvät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lääkärin asiantuntemuksesta tulisi tarpeetonta. Sen sijaan tekoäly voi auttaa lääkäriä keskittymään vaativampiin töihin ja juuri sellaisiin tehtäviin, joissa ihminen on parhaimmillaan.
Hirvosen mukaan tekoälystä voi tulla myös lääkärin työpari. Konkreettinen esimerkki tästä on seulontamammografia. Perinteisesti kaksi radiologia on tulkinnut mammografiakuvan. Tutkimuksissa on saatu vahva näyttö siitä, että tekoälyn ja radiologin tekemä tulkinta on yhtä luotettava kuin kahden radiologin.
Algoritmi on uupumaton, mutta yksinkertainen työpari. Se on koulutettu vain yhteen asiaan kerrallaan eikä sillä ole assosiatiivista, asiayhteyksiin liittyvää tietoa, sellaista, jonka avulla erikoislääkäri pystyy ratkomaan vaativia potilastapauksia. Algoritmi ei myöskään kykene inhimilliseen vuorovaikutukseen.
Radiologin työn tueksi on tarjolla paljon erilaisia tekoälyä hyödyntäviä tuotteita. Hirvosen mielestä olisikin tärkeää pyrkiä selvittämään, millaisella aineistolla algoritmi on opetettu ja varmistaa, että se suoriutuu tehtävästään myös suomalaisen sairaalan datalla.
Hirvosta mietityttää, onko tiettyjen rutiinitöiden siirtämisessä algoritmeille vaarana näiden taitojen heikkeneminen.
Kuvantaminen on globaali miljardibisnes. Hirvonen uskoo, että Suomessa olisi potentiaalia kehittää algoritmeja myös itse. Meillä on paljon terveydenhuollon dataa, tasokas erikoissairaanhoito ja aktiivista algoritmikehitystä korkeakouluissa.
Lisätiedot