Labralääkäri on kuin tutkimusmatkailija
Tutkimusmatkailijan asenteella varustautunut lääkäri on diagnostiikan kehittyessä jatkuvasti suurten kysymysten äärellä. Osa niistä koskee ihmisten terveyttä, sairautta ja hoitoa, osa etiikkaa, taloutta ja politiikkaa. Ylilääkäri, TYKS Laboratorioiden johtaja Antti Hakanen johdattaa lukijat tässä jutussa suoraan viidakon huumaavaan monimuotoisuuteen
Kliininen mikrobiologia, patologia, kliininen kemia, genomiikka – toisin sanoen laboratoriodiagnostiikka. Oletko aina kuvitellut, että se on vain tylsä ja tekninen mutta väistämätön välivaihe matkalla kohti potilaan hyvää hoitoa?
Olet väärässä! Se käy selväksi, kun kuuntelee TYKS Laboratorioiden johtajaa, ylilääkäri Antti Hakasta. Hakanen on itse kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri. Paloa riittää ja näkemystä löytyy kuitenkin myös muille laboratoriodiagnostiikan aloille, kun Hakanen listaa teknologiakehityksen aikaansaamia muutoksia. Diagnostikkoa motivoi tietysti teknologian kehitys itsessään ja sen tuomat uudet mahdollisuudet omassa työssä. Merkittävää on myös se, että potilaat saavat yhä nopeammin yhä tarkemman diagnoosin, mikä mahdollistaa entistäkin osuvamman hoidon.
Mikrobiologi on kuitenkin aina mikrobiologi. Kun puhe siirtyy mikrobeihin, Hakanen innostuu entistäkin enemmän. Nyt pääsemme viidakkoon!
”Mikrobien tutkijat olivat vähän niin kuin tutkimusmatkailijoita, jotka seisoivat aavan meren rannalla tuijottamassa horisonttiin varmoina siitä, että kyllä tuolla jotakin on. Muut sanoivat että hullut, älkää nyt ainakaan tuonne rannattomalle merelle lähtekö. Mutta tutkimusmatkailijat lähtivät. Nyt onkin alkanut selvitä, että mikrobien vaikutus sekä terveyteen että sairauteen on paljon suurempi kuin on tiedetty”, Hakanen kuvaa.
”Nyt olemme sitten ikään kuin ylittäneet meren ja saapuneet tuntemattomalle rannalle. Edessä on sankka viidakko, joka kuhisee elämää. Eräs biologi kuvasi nykyvaihetta niin, että kaadamme koko viidakon, jauhamme sen biomassaksi ja analysoimme siitä, mitä viidakossa oli ennen kaatamista. Todellisuudessahan meidän pitää astua sisään sinne viidakkoon ja tutkia kaikkea sen elämää sellaisena kuin se on.”
Ei siis riitä, että kuvataan, millainen mikrobisto vaikkapa jonkun suolistossa on, eli luetellaan löytyneet mikrobit. Pitäisi mennä pidemmälle: miten nämä kaikki mikrobit vaikuttavat toisiinsa ja niitä kantavaan ihmiseen. Jos vaikkapa tiedetään, että tietyllä ihmisellä on metabolisille oireyhtymälle altistava geeniperimä, voiko oireyhtymän puhkeamisen estää? Tai voiko siitä hidastaa vaikuttamalla mikrobeihin?
Se ei ole vain teknologiaa
Kun lääketiede ja lääketieteellinen teknologia kerran ovat kehittyneet ja kehittyvät huimaa vauhtia, niin kaikki käyttöön vaan, ja pian emme kuole koskaan! Vai kuinka?
Ei aivan.
”Iso osa teknologiasta on vielä hyvin kallista ja aika kehittymätöntäkin. Lisäksi prosessit vaativat monenlaista pohtimista ja järjestelyä. Miten näytteet otetaan niin, että ne ovat alun perin riittävän laadukkaita tuottamaan tarkkaa analyysia? Miten näytteet säilytetään ja kuljetetaan niin, että ne pitävät laatunsa? Kuka tämän kaiken hoitaa? Millaisia laitteita ja muita välineitä tarvitaan? Mistä osaavat tekijät?”
Koska Hakanen on tulosryhmäjohtaja, hänen on koko ajan mietittävä myös rahaa. Mihin kannattaa panostaa ja mihin ei? Mistä on eniten hyötyä? Mikä on kiehtovaa mutta vielä niin keskeneräistä, ettei sitä kannata vielä ottaa käyttöön?
Ja kun puhutaan rahasta, puhutaan myös politiikasta ja muusta yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Säästöpaine on kova.
”Ymmärrettävästi syntyy houkutus säästää vaikkapa seulontamielessä tehtävästä diagnostiikasta. Mutta mieti lisäarvoa, joka syntyy, kun pari vuotta epämääräisistä vaivoista kärsineeltä ihmiseltä otetaan vähän niin kuin varmuuden vuoksi borrelianäyte, jonka ansiosta saadaan vihdoin aikaan oikea diagnoosi. Sitten pystytään yhdellä lääkekuurilla ihminen hoitamaan kuntoon ja työkykyiseksi. Aina ei kannata säästää, etenkin kun diagnostiikan osuus hoidon kuluista on vain 5–10 prosenttia – tästä ei ole aivan pitävää tutkimusta, mutta suunnilleen näin.”
Hakanen toivookin, että teknologiakehittäjät pystyisivät tuomaan markkinoille laitteita, jotka kykenevät monianalytiikkaan. Jos jokaista uutta analyysia varten on ostettava oma laite ja pystytettävä oma prosessi, rahaa ja aikaa kuluu liikaa.
Kiinnostavaa on myös, miten teknologinen kehitys aiheuttaa muutoksia ja muutospaineita sellaisiinkin asioihin, joihin sitä ei osata odottaa. Kun vaikkapa patologia on kehittynyt, sen eri osa-alueet ovat alkaneet vaatia yhä enemmän erityisosaamista. Tästä on paljon hyötyä, mutta samalla niin sanottu yleispatologia alkaa käydä mahdottomaksi. Tämä taas merkitsee haasteita vaikkapa keskussairaalatason patologian järjestämiseen.. Kaikki keskittyy, mikä ei ole yksinomaan hyvä kehitys.
Lääkäriyden ydin säilyy
Teknologian käyttöönotto vaatii myös eettistä pohdintaa. Lääkäreillä on perinteisesti ollut tapana ajatella, että tutkimuksia ei kannata tehdä turhan takia. Jos esimerkiksi kaikkien viisikymppisten suomalaisten selkä magneettikuvattaisiin, löytyisi valtava määrä erilaisia kulumia ja muita muutoksia, joista vain melko pieni osa aiheuttaa kantajalleen kipua tai muuta haittaa.
Toisin sanoen kuvaamalla löytynyt tieto ei muuttaisi mitään. Se vain kertoisi, että selkä näyttää kuvissa huonompikuntoiselta kuin tuntuu. Lääkäreiden ajattelun mukaan hyötyä on lähinnä sellaisesta tiedosta, joka vaikuttaa hoitoon. Muu tieto sekoittaa ajatuksia ja aiheuttaa ylimääräistä huolta.
Uudenlaiset diagnostiikkamenetelmät saattavat kuitenkin jo melko pian tarjota kenelle tahansa mahdollisuuden kartoittaa vaikkapa perimäänsä sisältyvät tautiriskit. Tämä vaatii uudenlaista ajattelua terveydenhuollon ammattilaisilta mutta myös kansalaisilta. On osattavat arvioida riskejä ja elää ikävienkin tietojen kanssa.
”Ajattelen, että lääkäriyden ytimessä on osata tietyn todennäköisyyden valossa päättää, että tämä tulos ei ole patologinen eli ei vaadi hoitoa. Diagnostiikkaa tekevän lääkärin on osattava vakuuttaa tästä potilasta hoitava kollegansa. Potilasta hoitavan lääkärin on osattava vakuuttaa potilas. En usko, että tällainen inhimillisen osaamisen tarve häviää mihinkään, vaikka teknologia kehittyy.”
Myös tieteellisen ajattelun ja osaamisen on Hakasen mielestä säilyttävä, vaikka teknologia hoitaa ihmisen puolesta monia sellaisia asioita, jotka aiemmin ovat vieneet päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia laboratoriotyötä.
”Ei riitä, että on pöytä täynnä mustia laatikoita, joihin työnnetään tikku ja joista sitten tulee tulos. Pitää tietää, mikä on se biologia, kemia tai fysiikka siellä takana. Miten tulos syntyy ja miksi, ja mitä se lääketieteellisesti tarkoittaa.”
Lisää esimerkkejä diagnostiikan kehityksestä
Digipatologia nopeuttaa ja helpottaa patologien työtä, kun näytteitä voi värjätä virtuaalisesti eikä tarvita pitkiä laboratorioprosesseja. Näytteiden käsittelyn automatisoituminen tehostaa toimintaa ja vähentää inhimillisiä virheitä. Vaikkapa syöpädiagnostiikassa käytettävät solunäytteet ohjaavat hoitoa yhtä tarkemmin.
Kliinisen kemian alalla vierianalytiikka on yleistynyt. Näytettä ei siis aina tarvitse lähettää analysoitavaksi keskuslaboratorioon, vaan tulos saadaan nopeasti tietoon ikään kuin potilaan vuoteen vierellä. Automatiikka nopeuttaa ja tehostaa toimintaa täälläkin.
Genomiikan kehitys on ollut huikeaa. Sairauksia ja sairauksien uhkia voidaan diagnosoida yhä ennakoivammin. Uusi teknologia ei vaadi vaikkapa luuydinnäytettä tai lapsivesinäytettä, vaan verinäyte riittää. Tämä vähentää potilaan kokemaa hankaluutta ja helpottaa näytteenottoa. Lisäksi automatiikka on mahdollistanut analyysimäärän kasvun ilman kallista henkilötyötä.
Tule kuulemaan lisää diagnostiikan merkityksestä potilaan hoidossa Sailab – MedTech Finland ry:n kaikille avoimeen ja maksuttomaan Diagnostiikka terveydenhuollossa webinaariin 8.10.2024. Ohjelma ja ilmoittautumiset tämän linkin kautta.
Sailab – MedTech Finland ry:n jäsenyritykset, mikäli teillä ei vielä ole edustajaa yhdistyksen IVD-jaostossa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen tämän linkin kautta.
Lisätiedot
