Huoltotyöntekijä Joko toivoo parempaa vuorovaikutusta työnantajan ja työntekijöiden välillä. Kokoonpanija Sulistyaningsihin mielestä palkkoja pitää nostaa, jotta työntekijät perheineen voivat elää ihmisarvoista elämää. He työskentelevät japanilaisomisteisessa terveysteknologiayhtiössä PHC:ssä Indonesian Bekasissa. Yritys valmistaa elektronisia lääkintälaitteita ja komponentteja, kuten verensokerimittareita.

Vierailin tehtaalla parisen vuotta sitten. Siellä toimii vapaa ammattiyhdistys, joka neuvottelee tehtaan johdon kanssa yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta. Sopimuksessa on sovittu muun muassa palkoista ja varmistettu, että alimmat palkat ovat vähintään säädetyn vähimmäispalkan tasoiset, tai mieluummin korkeammat. Kehittyvissä maissa vapaan ammattiyhdistyksen olemassaolo on yksi helpoimmista tavoista varmistaa, että työntekijöiden perusoikeudet toteutuvat yritystasolla.

Sosiaalisen vastuun riskit PHC:n kaltaisessa kokoonpanotehtaassa liittyvät työntekijöiden järjestäytymisvapauteen, elämiseen riittävän palkan maksamiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Kun toimitusketjua mennään “alaspäin” kyseeseen tulevat räikeämmät työntekijöiden oikeuksien loukkaukset kuten köyhyyspalkat, pakkoylityöt ja epäinhimilliset työolot sekä lapsi- ja orjatyövoiman käyttö.

Kun Suomessa yritysvastuu (CSR) käsitetään laajasti yritysten taloudellisena, sosiaalisena ja ympäristövastuuna, Indonesiassa se käsitetään usein pelkästään hyväntekeväisyytenä. Esimerkiksi PHC kertoo nettisivuillaan CSR-toiminnakseen mangrovepuiden istuttamisen rantojen kulumisen pysäyttämiseksi ja tietokoneiden lahjoittamisen paikallisille kouluille. Se on sinänsä merkittävää työtä paikallisen yhteisön ja ympäristön hyväksi, mutta ei vastaa suomalaista käsitystä vastuullisuudesta.

Due diligence on hintansa väärti kumppanivalinnassa

Kansainvälisen kaupan asiantuntijat korostavat ihan kliseeksi asti luotettavan kumppanin löytämistä, eivätkä suotta. Täydellistä kumppania on varmasti mahdoton löytää, mutta riittävän vastuullisia on löydettävissä huolellisen due diligence -tarkastuksen kautta. Suomessa due diligence liitetään usein yritysostotilanteeseen, mutta kehittyvissä maissa se teetetään tai kannattaa teettää kaikenlaisissa kumppanivalinnoissa.

Indonesia on 270 miljoonaisen väestön kehittyvä markkina, joka on vastikään noussut Maailmanpankin luokittelussa ylemmän keskitulotason maaksi. Se on silti vastuullisuuden riskimaa. Indonesia sijoittuu Hinrich-säätiön vastuullisen kaupan indeksissä (Hinrich Foundation Sustainable Trade Index STI) sijalle 17 eli neljänneksi huonoimmalle sijalle. Indeksissä on mukana 19 Aasian maata ja Yhdysvallat.

Indonesiassa ja laajemminkin Kaakkois-Aasian kehittyvissä maissa yrityksen integriteettiin ja hyvään hallintotapaan liittyvät riskit kärjistyvät korruptio- ja verojalanjälkeen.

Indonesia sijoittuu Transparency Internationalin korruptioindeksissä sijalle 102/180, jolloin yritysten korruptioriski on merkittävästi kohonnut. Tyypillisesti korruptio mielletään julkisen vallan lahjomisena, mutta sitä esiintyy myös yritysten välisissä transaktioissa. Pienessä mittakaavassa korruptio ilmenee esimerkiksi viranomaisten lahjomisena, jolla yritetään vauhdittaa lupa-asioiden järjestymistä. Suuremmassa mittakaavassa halutaan vaikuttaa julkisiin hankintoihin ja tarjouskilpailuihin.

Verojalanjäljellä tarkoitetaan yrityksen toiminnasta yhteiskunnalle kertyviä verotuloja ja veronluonteisia maksuja. Indonesia ja laajemminkin Kaakkois-Aasian kehittyvät maat nojaavat verotuksessaan nimenomaan yritysten tuloveroihin ja arvonlisäveroon, kun taas esimerkiksi OECD-maissa yksityishenkilöiden tuloverotus ja sosiaaliturvamaksut muodostavat lähes puolet verotuloista.

Indonesiassa verotuksen osuus bruttokansantuotteesta on 12 prosenttia, mikä kertoo siitä, että merkittävä määrä verotuloja jää keräämättä syystä tai toisesta. OECD-maissa vastaava luku 34 prosenttia. Verotulojen menettäminen on iso asia mille tahansa valtiolle, joka kamppailee rahoittaakseen julkisen talouden tarpeita ja vähentääkseen valtion velkaa. Erityisen iso asia se on kehittyville maille, jotka tarvitsevat kipeästi lisää tuloja pystyäkseen kehittämään talouttaan ja yhteiskuntaansa sekä nostamaan kansalaistensa elintasoa.

Ympäristöstandardit eivät ulotu läpi koko tuotantoketjun

Indonesia pärjää Hinrich-säätiön sosiaalisen vastuun indeksissä kohtuullisesti, ollen sijalla 13, mutta ympäristöasioissa pitää laittaa hälytyskellot soimaan. Niissä Indonesia on toiseksi viimeisellä sijalla. Indonesia on kaiken kaikkiaan jättimäisten ympäristöongelmien edessä. Suurimmat ympäristöongelmat ovat liikenteen ja teollisuuden aiheuttamat ilmansaasteet, kotitalouksien ja teollisuuden tuottamat jätteet ja raakavesilähteiden saastuminen. Vanhentuneen teknologian ja riittämättömän kapasiteetin takia päästöjen, jätteiden ja jätevesien käsittely on puutteellista.

PHC:n kaltaisen kokoonpanotehtaan, joka käyttää ISO 14001 -standardia, riskit liittyvät vedenkäyttöön, jätevesien ja jätteiden käsittelyyn, mutta pahemmat ympäristöriskit ilmenevät pitkien tuotantoketjujen “alapäissä”.

Pysythän kuulolla. Seuraavassa jutussa käsittelen Kaakkois-Aasiaa vastuullisena vientimarkkinana.

Tanja Harjuniemi

Kirjoittaja on yrittäjä ja vapaa toimittaja, joka on kahdeksan vuoden ajan seurannut Kaakkois-Aasian taloutta, työmarkkinoita ja vastuullisuutta. Hänen kotipaikkansa on Suomi, tukikohtana Indonesia ja työmaana koko Kaakkois-Aasia.