Suomen sydän- ja verisuonitautitilanne näyttää paljon paremmalta kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Ennen 1950-lukua sydäninfarktien aiheuttamien äkkikuolemien syytä ei vielä edes tunnettu. Suomessa on tehty ansioitunutta työtä terveellisten elämäntapojen edistämiseksi ja sitä kautta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden kuriin saamiseksi. Myös sepelvaltimotaudin hoito on kehittynyt. Ohitusleikkaukset ja pallolaajennukset ovat nykyään jo arkipäivää. Kuolleisuus sydän- ja verisuonitautien kohdalla on vähentynyt, ja esimerkiksi sepelvaltimotautiin sairastutaan keskimäärin aiempaa vanhemmalla iällä.[1][2]

Silti sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen suomalaisten yleisin kuolinsyy. Pelkästään sepelvaltimotauti on syynä viidennekseen suomalaisten kuolemista.[3] Sydän- ja verisuonisairaukset yleistyvät iän myötä, ja väestön ikääntyessä kasvaa niiden hoidon tarve. Sama trendi näkyy koko Euroopassa.[4] Tehokas ennaltaehkäisy ja varhainen diagnosointi ovat keskeisessä asemassa.

‒ Varhainen diagnoosi parantaa taudin ennustetta ja vähentää raskaan hoidon tarvetta ja sen myötä myös terveydenhuollon kustannuksia. Terveysteknologian avulla korkean riskin potilaat voidaan myös tunnistaa aiempaa paremmin, mainitsee Sailab – MedTech Finland ry:n toimitusjohtaja Laura Simik.

Varhaisen diagnosoinnin lisäksi toinen tapa lisätä terveyttä ja pienentää terveydenhuollon kuormitusta on potilaiden nopeampi kotiuttaminen sairaalasta. Sen mahdollistavat kevyemmät hoitomuodot.

Pallolaajennuksen jälkeen on usein jo mahdollista kotiutua samana päivänä. Robottiavusteisten toimenpiteiden uskotaan yleistyvän tulevaisuudessa myös sydänsairauksien hoidossa – mikäli robotiikan hyödyntämisellä vältetään avoleikkaus, on toipuminen nopeampaa.

Sydänterveyden eteen voidaan tehdä paljon myös täysin noninvasiivisin eli kajoamattomin menetelmin. Kajoamattomat menetelmät eivät ulotu elimistön sisäpuolelle eikä niissä rikota ihoa. Kajoamattomat tutkimus- ja hoitomenetelmät kehittyvät jatkuvasti. Rasitus-EKG on esimerkki yleisesti käytetystä, kajoamattomasta tutkimuksesta, joka ohjaa hoitopäätöksiä. Jos sepelvaltimotauti on lievä, ei kajoavia tutkimuksia tai operaatioita välttämättä tarvita lainkaan.[5]

Myös täysin uusien hoitomuotojen kehittäminen on mahdollista. Esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa tutkitaan niin kutsuttua sepelvaltimotaudin geenihoitoa. Siinä vaikeaa sepelvaltimotautia pyritään hoitamaan viemällä erikoiskatetrin avulla sydänlihaksen alueelle geenivalmistetta, jonka avulla elimistö saadaan kasvattamaan sydänlihaksen alueelle uusia verisuonia korvaamaan ahtautuneet suonet.[6]

Uusien innovaatioiden tie potilaiden hoitoon ei kuitenkaan ole mutkaton.

‒ Terveysteknologian toimialaselvityksen mukaan innovaatioiden markkinoillepääsyä pidetään Suomessa hankalana. Käytännössä tämä tarkoittaa, että myös sydänpotilaat pääsevät hyötymään uusista, parempaa hoitoa mahdollistavista innovaatioista hitaammin. On tärkeää, että hoidon vaikuttavuus on pystytty tieteellisesti todistamaan ja että tuotteiden turvallisuudesta huolehditaan. Turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta ei pidä tinkiä markkinoille pääsyä helpotettaessa, Simik toteaa.

Sepelvaltimotaudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien hoitopolulla terveysteknologian merkitys on olennainen. Verinäytteiden avulla tunnistetaan suuren riskin potilaita, ja verinäytteiden otossa käytettävät välineet ovat terveysteknologian ratkaisuja. Samoin ovat kuvantamislaitteet, joiden avulla löydetään verisuonten ahtaumia. Myös erilaiset mittarit ja monitorit verenpainemittarista leikkaussalimonitoreihin ovat terveysteknologiaa, ja niin ovat myös kirurgien käyttämät instrumentit ja pallolaajennuksessa käytettävät katetrit ja stentit.

Lue myös:

Viisi kysymystä ja vastausta robotiikan hyödyntämisestä sydänsairauksien hoidossa

[1] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Sydän- ja verisuonitautien yleisyys. Luettu 16.9.2020.

[2] Huttunen, J. (2015). Mistä tulet ja mihin menet, sepelvaltimotauti? Duodecim Terveyskirjasto.

[3] Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5051. 2018, 1. Kuolemansyyt 2018. Helsinki: Tilastokeskus. Luettu 16.9.2020.

[4] MedTech Europe: Cardiovascular Disease in Europe. A Call to Action 2019–2024. Luettu 29.9.2020.

[5] Kettunen, R., Lepojärvi, M. & Laine, M. (2012). Stabiili sepelvaltimotauti – kajoava hoito ei korvaa sekundaarista ehkäisyä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 128/7), 720‒727.

[6] ReGenHealth-tutkimusprojektin verkkosivut. Luettu 16.9.2020.