Nopeiden tilanteiden mies, ykköstyypin diabetesta sairastava Matias Marttinen vaihtoi kynähoidon diabetespumppuun kesällä 2017. Hänen mukaansa pumppu on helpompi ja huolettomampi kuin kynähoito.

Matias Marttiselle, 28, todettiin ykköstyypin diabetes kevällä 2003. Hän oli tuolloin 13-vuotiaana.

– 13 vuoden ikä oli hyvä aika sairastua, sillä diabetekseen on ehtinyt tottua ja siitä on tullut osa arkea, Marttinen kertoo.

Diabeteksen hoito aloitettiin diabeteskynillä, ja sitä jatkettiin kesään 2017 saakka, kunnes Marttinen otti käyttöön diabetespumpun.

– Pumppua tarjottiin minulle ensimmäisen kerran jo kahdeksan vuotta sitten, mutta koska kynähoito sujui hyvin, en tarttunut tilaisuuteen. Nyt aika tuntui oikealta.

Pumppu on noin puolen kämmenen kokoinen laite, ja se kulkee Marttisen mukana housujen taskussa. Laitteeseen saa halutessaan jatkuvan glukoosiseurannan päälle, ja arvot näkee suoraan pumpun näytöltä. Kanyyli vaihdetaan parin, kolmen päivän välein.

– Pumpun kanssa elämiseen opettelussa meni pari kuukautta. Kun hoitotasapaino saatiin kuntoon, en palaisi enää vanhaan. Hoitotasapainoni on aina ollut erinomainen, Marttinen sanoo.

Matias Marttisen mukaan pumppu on paljon huomaamattomampi kuin kynä ja sitä pystyy käyttämään paremmin kaikenlaisissa tilanteissa – huomaamattomasti myös ihmisvilinän keskellä.

– Olen aina ollut avoin diabeteksestäni, ja kerron pumpusta mielelläni uteliaille.

Uuden ja vanhan hoitomuodon ero korostuu liikuntasuorituksissa

Matias Marttinen työskentelee valtiovarainministeri Petteri Orpon talouspoliittisena erityisavustajana ja on tulevana keväänä myös itse ehdolla eduskuntaan. Arki on kiireistä ja tilanteet vaihtuvat nopeasti. Hänellä on koti Raumalla, mutta hän viettää tiistaista perjantaihin arkea Helsingissä.

– Koti Raumalla tuo hyvää vastapainoa työhön ja muuhun elämään. Lauantait olen pyrkinyt pitämään vapaapäivinä aina kuin mahdollista. Silloin saa nukkua pidempään ja harrastaa liikuntaa ilman stressiä aikataulusta.

Kesäisin Marttinen harrastaa rullaluistelua, ja kauden aikana luistelukilometrejä tulee tuhansia. Tämän lisäksi hän lenkkeilee, käy kuntosalilla ja lätkii silloin tällöin sulkapalloa.

Pumpun ja aiemman kynähoidon ero näkyy selkeimmin juuri liikuntasuorituksissa.

– Jos lähden rullaluistelemaan, voin ohjelmoida pumppua niin, että se laskee syötettävän insuliinin määrää tunnin, ja suorituksen jälkeen nostaa sitä 10 prosenttia. Kovankin treenin voi vetää huoletta. Se ei olisi mahdollista normaalissa kynähoidossa, vaan omat syömiset piti tarkkaan arvioida ennen urheilua.

Omalla esimerkillään Marttinen haluaa kannustaa myös muita diabeetikkoja aktiiviseen elämään.

– En koe olevani sairas muihin verrattuna, vaan diabetes on osa minua. Olen käynyt myös armeijan vapaaehtoisena, vaikka olisin diabeteksen takia saanut siitä vapautuksen.