Suomalaisyrityksellä voi olla tarjolla maailman paras ratkaisu kehittyvän maan terveyshaasteeseen, mutta kaupanteko saattaa kaatua rahoituksen puutteeseen. Onko terveysteknologialla eettistä vastuuta maailman sairaustilanteen parantamisesta?  

 Sampalocin julkinen terveysasema Manilassa, Filippiineillä on terveysteollisuuden todellinen ”viimeinen maili”. Se sijaitsee köyhien asuinalueella. Sitä pyörittävät vapaaehtoiset hoiva-avustajat ja siellä on pulaa kaikesta; terveydenhuollon ammattilaisista, laitteista ja tarvikkeista. Siellä ei ole edes jääkaappia lääkkeille vaan niitä säilytetään yli 30 asteisessa huoneilmassa.

Kaakkois-Aasian kehittyvien maiden, kuten Filippiinien ja Indonesian terveysmarkkinat ovat megalomaaniset – kirjoitin niistä edellisessä vieraskynässä – mutta myös haasteet ovat samaa luokkaa. Sampalocin kaltaiset terveysasemat ovat terveydenhuoltoketjussa pahnan pohjimmaisia, ja juuri niissä kipeimmin tarvittaisiin helppokäyttöisiä, kohtuuhintaisia ja laadukkaita testaus- ja diagnostiikkalaitteita sekä terveys- ja hygieniatarvikkeita.

Sairaudet ovat ennaltaehkäistävissä myös kehittyvissä maissa

Pari vuotta sitten haastattelin vastikään pörssilistautuneen Nightingale Health Oyj:n toimitusjohtajaa Teemu Sunaa. Hän kuvasi osuvasti terveysteknologian haasteita kehittyvissä maissa. Hän piti älyttömänä, että terveysasemilla joka puolella maailmaa käytetään edelleen 70-luvulta peräisin olevaa teknologiaa.

”Ei maailman sairaustilanne parane sillä, että uusia teknologioita tuodaan vain rikkaimmalle prosentille. Toki sekin on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on se, että kaikki voivat hyötyä niistä. Uskomme, että näin maailmasta voi tulla parempi paikka”, Suna linjasi.

Karu arvio on, että kuutisenkymmentä prosenttia filippiiniläisistä ei tapaa elämänsä aikana terveydenhuollon ammattilaista. Sairauksien ennaltaehkäisy olisi mahdollista, jos vain päästäisiin ammattilaisten hoitoon ja käytettäisiin nykyaikaisia teknologioita. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit ja diabetes ovat maailman suurin terveydenhuollon ongelma, vaikka ne olisivat maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan 80 prosenttisesti ennaltaehkäistävissä.

 Haasteista huolimatta Kaakkois-Aasian markkinat ovat kiinnostavia, sillä terveydenhuollon muutosnopeus on ripeämpää kuin lännessä.

”Kun pitää tehdä isoja, systeemisiä muutoksia, Aasiassa on muutosvalmiutta ja päätöksentekokykyä enemmän kuin lännessä”, Suna totesi haastattelussa.

Myyntikanava osana vastuullista toimitusketjua  

Kun julkisessa keskustelussa puhutaan yritysten toimitusketjujen vastuullisuudesta, sillä viitataan useimmiten hankinta- ja ostotoimintaan sekä valmistukseen. Harvemmin puhutaan siitä, minkälaisia vastuullisuusriskejä liittyy jakelukanaviin. Jakelukanavan rakenne on vientiyrityksen kannalta yksi tärkeimmistä toimitusketjun hallinnan päätöksistä.

Valitettavan usein suomalaiset pienet ja keskisuuret vientiyritykset eivät tee riittävästi taustatyötä, kun valitsevat jakelukumppaneitaan. Ne tyytyvät googlettamaan sen jälkeen, kun joku on ottanut yhteyttä tai suositellut jota kuta. Vastuullisia kumppaneita on kuitenkin vaikea löytää ja silloin korostuu paikan päällä olemisen arvo. Vain suhteiden ja verkostojen kautta voi varmistaa, ketkä oikeasti toimivat vastuullisesti, ja keillä on mahdollisuus pärjätä.

Toinen suomalaisten helmasynti on kärsimättömyys. Jälleenmyyjien toimintaa arvioidaan koko ajan, ja jos jälleenmyyjä ei myy riittävästi, sopimus sanotaan irti. Myyntisyklit Kaakkois-Aasian kehittyvissä maissa ovat kuitenkin pitkiä; vuodesta puoleentoista vuotta, ja julkisella sektorilla jopa pidempiä.

Myös myyntiprosessi on erilainen – monipolvinen ehkä kuvaa sitä parhaiten. Vaatimusmäärittelyä työstetään ja ideoidaan asiakkaan kanssa ennen tarjouspyynnön jättämistä. Samaa ideointia asiakas tekee usean toimittajan kanssa. Euroopassa ajatellaan, että sitten kun tarjous on jätetty, alkaa niin sanottu hiljainen aika. Kaakkois-Aasiassa sellaista ei tunneta vaan koko ajan pitää olla yhteydessä asiakkaaseen. Prosessin aikana vaatimusmäärittely saattaa muuttua ja joskus jopa niin paljon, että pitää tehdä kokonaan uusi tarjous.

Tuotteen soveltuvuus paikallisiin olosuhteisiin

Viennin vastuullisuudesta nostaisin vielä esille sen, miten laite tai tarvike soveltuu paikallisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi viimeisen mailin terveysasemilla on pulaa rahan ja kaiken muun lisäksi sähköstä, puhtaasta vedestä ja asianmukaisesta jätteenkäsittelystä. Kuinka paljon laite tai sen lataaminen kuluttaa sähköä, jos sähkön jakelu on epävakaata tai terveysasemalla ei ole rahaa ostaa prepaid-sähköä? Entä miten tarvikkeet hävitetään? Kasvomaskeistahan on syntynyt valtava ympäristöongelma, kun ne ensin dumpataan jokiin ja niistä ne huuhtoutuvat meriin, ja ovat vaaraksi meriekosysteemin eläimille.

Olipa kyse viennistä tai valmistuksesta kehittyvissä maissa vastuullisuusriskien tunnistaminen auttaa välttämään pahimmat karikot.

Oikaisu: Edellisessä vieraskynässä kirjoitin ”Nyt sen piirissä on jo noin 220 000 miljoonaa kansalaista”. Oikea luku on tietysti 220 miljoonaa. Pahoittelen virhettä.

Tanja Harjuniemi

Kirjoittaja on yrittäjä ja vapaa toimittaja, joka on kahdeksan vuoden ajan seurannut Kaakkois-Aasian taloutta, työmarkkinoita ja vastuullisuutta. Hänen kotipaikkana on Suomi, tukikohtana Indonesia ja työmaana koko Kaakkois-Aasia.