Kaakkois-Aasia 650 miljoonaisella väestöllään ja 2,3 biljoonan dollarin talousalueellaan on Suomen terveysteknologian vientimarkkinana lähes nolla

Terveysteknologia muodostaa yli puolet Suomen korkean teknologian viennistä. Alan vienti vuonna 2020 oli 2,4 miljardia euroa, josta 75 prosenttia suuntautui Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan ja kymmenisen prosenttia Itä-Aasiaan (Kiina, Taiwan, Japani ja Etelä-Korea). Kaakkois-Aasian kehittyvät maat ovat vetovoimainen vientimarkkina, mutta miksi hinku Suomesta sinne on niin vähäistä?

Indonesia on suomalaisille tuntematon suuruus
Indonesia on 270 miljoonainen saarivaltio Kaakkois-Aasiassa. Se on väestömäärältään maailman neljänneksi suurin valtio ja seitsemänneksi suurin talous. Sen bruttokansantulo on 3000 miljardia dollaria (Suomi 270 miljardia dollaria, PPP). Viime vuonna Suomen vienti Indonesiaan oli reilut 150 miljoonaa euroa.

Indonesian terveysteknologiamarkkina on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana saavuttaen yli miljardin dollarin volyymin, ja sen arvioidaan kasvavan reilun kymmenen prosentin vuosivauhtia. Sitä pidetään yhtenä maailman kiinnostavimmista vientimarkkinoista, sillä maan terveysala on riippuvainen ulkomaisesta terveysteknologiatuonnista.

Paikallinen valmistus perustuu laitteiden kokoonpanoon ja kertakäyttötuotteiden valmistamiseen, mutta korkean teknologian tuotteet tuodaan ulkomailta. Kysyntää on erityisesti lääkinnällisille laitteille laboratorioissa, tehohoitoyksiköissä ja sydänsairauksien, syöpien ja diabeteksen hoidossa. Lisäksi tarvetta on terveydenhuollon IT- ja jätetekniikkaratkaisuille.

Sairausvakuutusuudistus loi terveysbuumin
Indonesia on kehittyvä maa ja sen bruttokansantulo henkeä kohti on vajaat 12 000 dollaria (Suomi 48 700 dollaria, PPP). Vuonna 2014 maan hallitus käynnisti kunnianhimoisen sairausvakuutusuudistuksen, jonka tavoitteena on tarjota universaali terveydenhuolto koko väestölle. Nyt sen piirissä on jo noin 220 000 miljoonaa kansalaista.

Samaan aikaan väestö keskiluokkaistuu ja saa vaivoikseen niin sanotut elintasosairaudet. Diabetes, liikalihavuus ja korkea verenpaine lisäävät kysyntää terveysteknologialle. Aikaisemmin kaikki kynnelle kykenevät lähtivät monimutkaisiin ja pitkäaikaisiin sairaalahoitoihin Singaporeen tai Malesiaan, mutta nyt sairaalakonglomeraatit ovat parantaneet hoidon tasoa niin, että yhä useammat potilaat jäävät kotimaahansa saamaan hoitoja.

Tämä on tarkoittanut sekä nykyisten terveydenhuoltoyksiköiden kapasiteetin parantamista että uusien yksiköiden rakentamista. Indonesiassa oli noin 1 000 julkista ja 1 800 yksityistä sairaalaa sekä reilut 10 000 terveysasemaa vuonna 2020.

Kaupankäynnissä huomioitava kehityshaasteet
Kaakkois-Aasian kehittyvät markkinat ovat megalomaaniset, mutta haasteitakin on. Tyypillisimpiä kaupankäynnin esteitä ovat infrastruktuurin ja logistiikan puutteet, tulliesteet, sääntely-ympäristön epävakaisuus ja korruptio sekä pula osaavasta työvoimasta.

Suurin vastuullisuusriski Indonesiassa liittyy korruptioon. Korruption kitkemiseksi, läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja tarjouskilpailuiden sujuvoittamiseksi julkisissa hankinnoissa on käytössä sähköinen järjestelmä, e-katalogi. Se tarkoittaa sitä, että kaikkien yritysten, jotka tarjoavat tuotteitaan julkiselle sektorille, on rekisteröidyttävä e-katalogiin.

Tuontitullit eurooppalaisille tuotteille ovat korkeammat kuin esimerkiksi ASEAN-maiden tuotteille. Tämä aiheuttaa päänvaivaa, sillä markkinat ovat hintasensitiiviset. Terveysteknologiatuotteissa tuontitullit vaihtelevat 0-30 prosentin välillä, minkä lisäksi tuontikuluihin pitää lisätä kymmenen prosentin arvonlisävero ja 2,5 prosentin tulovero.

Kehittyvillä markkinoilla pitää partneroitua
Olen haastatellut kymmeniä Kaakkois-Aasian markkinoilla toimivia teknologia- ja kasvuyritysjohtajia. Etenkin pienet ja keskisuuret yritykset suuntaavat alueen kehittyville markkinoille Singaporen kautta. Singapore on Kaakkois-Aasian kaupankäynnin keskus, jossa on vakaa liiketoiminta- ja rahoitusympäristö.

Yritysjohtajat sanovat kuin yhdestä suusta, että markkinoilla pitää olla läsnä. Yksittäiset yritysvaltuuskunnat ja myyntikiertueet eivät johda mihinkään. Suomalaistuotteet saavat useimmiten myönteisen vastaanoton ja paljon kehuja, mutta sitten ihmetellään, kun kauppa ei käy, vaikka ratkaisu on maailman paras.

Toinen seikka, mitä yritysjohtajat korostavat, on luotettavan kumppaniverkoston rakentaminen. Kumppaneiden valitseminen on vaativaa työtä – kirjoitin siitä edellisessä Vieraskynässä – jos partneri osoittautuu vääräksi, jopa parin vuoden työ saattaa mennä hukkaan.

Vaikka suomalaisyrityksellä olisi tarjota maailman paras ratkaisu kehittyvän maan kehityshaasteeseen, kaupanteko saattaa kaatua rahoituksen puutteeseen. Siksi esimerkiksi kehitysrahoittajien hankkeet, kuten Aasian kehityspankki tai Maailmanpankki, tarjoavat rahoitusmahdollisuuksia. Valtaosan kehitysrahoittajien hankkeista voittavat kohdemaan paikalliset integraattoriyritykset, sillä ostaja haluaa kokonaisratkaisun, ei vain yhtä osasta. Siksi suomalaisyritysten pitääkin hakea kumppanuuksia kohdemaista tai muodostaa konsortio, joka pystyy tarjoamaan ratkaisun avaimet käteen periaatteella.

Pysythän kuulolla. Seuraavassa, ja viimeisessä Vieraskynässä vedän vielä yhteen vastuullista liiketoimintaa kaukomailla.

Tanja Harjuniemi

Kirjoittaja on yrittäjä ja vapaa toimittaja, joka on kahdeksan vuoden ajan seurannut Kaakkois-Aasian taloutta, työmarkkinoita ja vastuullisuutta. Hänen kotipaikkansa on Suomi, tukikohtana Indonesia ja työmaana koko Kaakkois-Aasia.

Aiemmat sarjan jutut:

Vastuullisuus kaukomailla: Vastuullisen kumppanin löytäminen on kiven takana

Vastuullisuus kaukomailla: Kehittyvät markkinat ovat vastuullisuusriski yrityksille